Mitä jää jäljelle kun kaikki menetetään? Missä on koti, kun kartanon päärakennus tuhoutuu tulipalossa tai vasta valmistunut hirsinen kotitalo jää sodan jalkoihin isän taistellessa rintamalla? Ramsayn ja Pullisen perheitä yhdistää 1930-luvulla samankaltaiset tragediset kokemukset, joiden keskiössä on kodin menetys – asia, joka on surullisen ajankohtainen myös meidän aikanamme.

Menettämisen, uudelleen rakentamisen sekä juurtumisen teemoja tutkitaan Laila Pullinen – veistospuisto & kotimuseon Ateljee-galleriassa tänä vuonna esittäytyvässä, 50-vuotisjuhlaansa juhlivan Vantaan kaupungin ”koti -teeman mukaisesti kuratoidussa näyttelyssä, joka häivyttää rajapintaa yksityisen ja julkisen välillä. Esillä oleva esineistö kartoittaa sadan vuoden historiaa aina Ramsayn perheen vaiheista Pullisen vuosiin, ja taiteen rooleista näissä risteymissä ja sosiaalisissa konteksteissa.

Vanhan kartanon ajoilta esineitä on säilynyt niukasti, koska käytännössä kaikki tuhoutui päärakennuksen tulipalossa joulukuussa 1934. Sen suurempaa arvoa onkin täten annettu niille fragmenteille ja sirpaleille, joita on säilynyt: vanhan 1796 Jakob de la Motten aikaisen päärakennuksen kukkapenkistä löytynyt kaunis muotokuvamainen kasvot esittävä kahvikupin sirpale, tulipalon tuhkasta löytynyt Venäjän vallan aikainen sotilasmanttelin nappi, jossa on Ramsayn suvun motto “ora & labora” (= tee työtä ja rukoile) ja muuta harvinaista esineistöä.

Näennäisesti arvottomat esineet nostetaan esiin, koska tilanteessa missä mitään muuta ei ole, saavat  ne yht’äkkiä mittaamattoman arvon: Hakunilan “Akropoliin” (=päärakennuksen temppelimäinen raunio) taustallla on Pompeijin ja Herculaneumin kaltainen henkilökohtainen tragedia, josta meille kertovat vain sirpaleet ja rikkinäiset esineet.