Vuoden 2017 vaihtuva näyttely ateljeerakennuksessa on “Montréalista Sotunkiin – Laila Pullisen 60-luvun räjäytysreliefit suhteessa 80-luvun maareliefeihin”, joka juhlistaa Montréalin maailmannäyttelyn 50-vuotisjuhlaa, ja siellä esillä olleiden Laila Pullisen räjäytyreliefien 50-vuotisjuhlavuotta.
Suuri, Helsinki-Vantaaltakin tuttu räjäytysreliefi Aurinko tunturissa (1967) on jälleen ajankohtainen: se on heinäkuun loppuun esillä Helsingin kaupungin taidemuseon HAM:in Modernia elämää! – näyttelyssä) ja näyttää Lailan tuotannossa kahden merkittävän teoskokonaisuuden yhtäläisyyksiä teos-, valokuva- ja pienoismallihavaintein. Vantaan taidemuseo Artsissa olevaan Vallaton! -näyttelyyn kesäkuun alussa teospari Bonnie & Clyde/Praha (1967), ja syyskuun alussa on luvassa aiheeseen liittyvä yllätys, joka pidettäköön vielä salassa.
Nissbackassa, Lailan ateljeessa on esillä on aiemmin näkemättömiä räjäytystekniikalla ja ampumalla (eräänlainen kunnianosoitus Niki de Saint Phallele) työstettyjä kuparireliefejä. Kyseessä on pienikokoisia koekappaleita, joilla taiteilija tutki tekniikkaa.
Esillä on niinikään Kiasman kokoelmiin kuuluvan Kuuma kuoppa (1966) -teoksen kaksoiskappaleita (Laila halusi näyttää tilaajalle Outokumpu Oy’lle, että hänen kehittämänsä tekniikka oli tarkka ja lopputulos monistettavissa; tekniikka vertautuutkin grafiikkaan, jossa samalla muotilla “painamalla” (eli tässä tapauksessa kuparilevyä aniittiräjähteillä aikaansaamaa räjähdyksellä pakottaen) saadaan aikaan identtinen teos), kuten patinoitu Kylmä kuoppa (1967) ja aiemmin tuntematon Protuberanssi (1967?), jossa räjähdys on puhkaissut muodon.
Nämä kontrastoidaan 80- ja 90-lukujen maareliefeihin, ja löydetään yhteyksiä topografisten maisemallisten kokonaisuuksien (jollaiseksi Aurinko tunturissakin on luettavissa, kuten teoksen nimikin kertoo) ja detaljien kautta. Maareliefit ovat esillä pienoismallein ja kuvahavaintein, mutta Nissbackan alueelta löytyy myös maareliefitekniikan prototyyppi, Muinainen meri (1987).
Lailan kuoltua 2015 veistospuiston toiminta on tarkoitus pitää mahdollisimman lähellä sitä mitä se on tähän asti ollut, ja toiminnan turvaamiseksi on perusteilla Laila Pullisen säätiö. Veistospuiston toiminnanjohtaja ja tulevan säätiön asiamies on Lailan poika Jean Ramsay, joka vastaa veistospuiston päivittäisestä pyörittämisestä.
Nissbackan asuinrakennuksen alakerta kollegoilta saatuine taidekokoelmineen on tarkoitus avata vaiheittain yleisölle vuonna 2017, aina 21.7.2017 lähtien (ainoastaan ryhmille aluksi, varaukset oheisesta numerosta ja sähköpostista), näyttelyn yhteydessä toimivana taiteilijakotikohteena, hieman Ainolan ja Halosenniemen tyyliin. Yläkerta säilyy perikunnan yksityiskäytössä.