LPVK:n talous- ja hallintopäällikkö Petra Piitulainen-Ramsay osallistui syksyllä 2022 Novago Oy:n järjestämään hiilijalanjälkikoulutukseen, joka liittyi pilottivaiheessa olevaan Visit Finlandin matkailualan toimijoille suunnattuun hiilijalanjälkilaskuriin. Koulutus sisälsi aloitusluennon lisäksi kaksi laskentaklinikkaa sekä päätöstilaisuuden. Ohjatussa laskentaklinikassa laskuriin syötettiin museon keräämiä tietoja omista päästölähteistä.

Laskenta haluttiin tehdä, koska museo on arvoissaan ja toiminnassaan sitoutunut kestävän kehityksen periaatteisiin. Siksi haluttiin tehdä jotain konkreettista, jotta strategisilla linjauksilla olisi myös katetta. Haluamme tehdä osamme ilmaston hyväksi, joten luonteva tapa aloittaa on kartoittaa, millä tasolla hiilijalanjälkemme on nyt. Tuloksen toivottiin auttavan ohjaamaan toimintaamme ja valintojamme tulevaisuudessa.

Laskenta rajattiin puhtaasti museotoimintaan, mikä tarkoittaa, että yksi ulos vuokrattu talo on jätetty laskennan ulkopuolelle. Kotimuseorakennuksessa myös asutaan, eli päästöt ovat jaettu asukkaiden ja museon kesken.

Laila Pullinen – veistospuisto & kotimuseon kokonaispäästöt vuonna 2021 olivat t24,2 CO2e. Suurin osa päästöistä aiheutuu hankinnoista (t12,4 CO2e), toiseksi eniten toimitiloista ja kiinteistöstä (t10,6 CO2e) ja kolmanneksi logistiikasta (t1,2 CO2e). Muita päästökategorioita ei LPVK:n vuoden 2021 osalta ole.

Greenhouse Gas -protokollan mukaan suurin yksittäinen päästölähde LPVK:n osalta ovat muut epäsuorat päästöt arvoketjusta (t17,1 CO2e, SCOPE 3). Epäsuorista energiankulutuksen päästöistä tulee t4,3 CO2e (SCOPE 2) ja suorista energiankulutuksen päästöistä t2,8 CO2e (SCOPE 1).

Hiilijalanjäljen muita tunnuslukuja:

Mitä nämä tulokset sitten kertovat? Ovatko ne hyviä vai huonoja?

Tulos kertoo oman toimintamme päästöistä, eli tuloksia täytyy jokaisen organisaation miettiä ensisijaisesti itsensä kannalta. Vertailua muihin ei pysty tekemään, koska organisaatiot ovat keskenään hyvin erilaisia. Jos museon tavoitteena on nollapäästöt, tuloksessa on parantamisen varaa. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin t10 CO2e vuodessa, joten toisaalta tulos ei ole täysin huonokaan. Lähinnä se kuitenkin kertoo mitä omassa toiminnassa voi muuttaa ja mihin on hyvä keskittyä.

Laskenta olisi ollut miltei mahdoton tehdä ensimmäistä kertaa ilman ohjausta. Tietyt yleiset periaatteet ja käsitteet, kuten esimerkiksi päästökategoriat, on välttämätöntä ymmärtää ennen laskennan aloittamista. Pilottivaiheessa olevasta laskurista ei aina löytynyt kaikkia tarvittavia ominaisuuksia eikä ratkaisuja olisi omin päin löytänyt. Laskuria kuitenkin hiotaan koko ajan, ja on hienoa, että tällainen mahdollisuus on olemassa. Museomme on helpompi jatkossa viestiä myös näyttelyvieraillemme, mitä kaikkea konkreettista teemme ilmastokestävyyden hyväksi.

Laskenta on tehty melko yleisellä tasolla, joten tuloksia ei voi tulkita kirjaimellisesti. Oli kuitenkin hyödyllistä saada tietää, millä tasolla museon hiilijalanjälki on ja mistä päästöt koostuvat. Etukäteen aavisteltiin, että tavaroiden ja palveluiden hankinnoista, mutta laskennan kautta siihen sai vahvistuksen. Se oli samalla hieman huono uutinen, sillä se on kategoriana kaikkein vaikein seurattava. Hankinnat pitäisi eritellä tarkemmin kirjanpitoon ja kirjata päästötiedot laskuista. Myyjät eivät kuitenkaan päästötietoja juurikaan vielä tarjoa ja kirjaaminen voi muutenkin olla resurssien kannalta liian työlästä. Edes HSY ei ilmoita sekajätteen päästökertoimia (eikä edes vastaa tiedusteluun) puhumattakaan että laskuissa olisi hiilijalanjälki eriteltynä.

Laskennan aikana huomattiin, että museolla on myös muita kompensoivia tekijöitä, jotka eivät näy laskennassa kuten esimerkiksi puiden istuttaminen ja viljelytoiminta. Ekologisten tuotteiden suosiminen ei näy myöskään laskennassa, joka perustuu pelkästään käytettyyn rahasummaan.

Digitaalisesta jalanjäljestä puhutaan vieläkin melko vähän, eikä se sisältynyt laskuriinkaan. Hiilijalanjäljen laskennan kannalta digitaalisten palveluiden tuottamaa energiankulutusta ei tulevaisuudessa voi kuitenkaan sivuuttaa.

Toimenpiteet

Kaikista kompensoivista tekijöistä huolimatta museon sähkönkulutus on melko korkealla tasolla, joten sitä tullaan jatkossa seuraamaan tarkemmin ja yritetään tunnistaa suurimmat sähkösyöpöt. Yksittäisenä toimena sähkösopimuksen vaihtaminen uusiutuvaan laskee päästöjä huomattavasti. Seuraavan kerran kun sähkösopimus on katkolla, tämä otetaan huomioon.

Hankintoja yritetään myös jatkossa seurata tarkemmalla tasolla, jotta tulevien vuosien laskentaa saadaan tarkennettua. Toimien kohdentaminen on vaikeaa, jos tiedot ovat liian yleisellä tasolla.

Viestinnässä otetaan ilmastokestävyys enemmän huomioon. Ensitoimena verkkosivuille kehitetään jonkinlainen pysyvä osio, jossa esimerkiksi hiilijalanjäljestä kerrotaan yleisölle.

Tapahtumat ovat olleet niin pienimuotoisia, että oman laskennan tekeminen niistä ei ole järkevää, mutta kesäkahvilasta voisi olla hyvä tehdä oma laskenta, mikä auttaisi myös saamaan hankintakuluja tarkemmalle tasolle.

Koulutuksessa nostettiin myös esiin, että 1 & 2 SCOPE pitäisi kompensoida, jos niitä ei ole mahdollista nollaksi saada. Mutta miten? Päästöjen kompensointi ei ole mitenkään yksinkertaista, jos haluaa varmistua, että hankkeet ja toimenpiteet ovat oikeasti järkeviä ja vaikuttavia. Kompensoinnista tarvittaisiin melkein oma koulutuksensa. Päädyimme lopulta lahjoittamaan 250 euroa Luonnonperintösäätiölle ikimetsän suojeluun. Summa vastaa erään laskurin mukaan suurin piirtein sitä summaa, joka t7,1 CO2e:n kompensoinnista syntyy.

Vaikka ilmastokestävyyden tavoittelussa nollapäästöt ovat ihanne, ei ole varmaa, onko niihin koskaan mahdollista täysin päästä ja siksi tuntuu arveluttavalta asettaa sitä päätavoitteeksi. Emme kuitenkaan yritä laistaa päästöjen vähennystavoitteista kompensoinnin kautta. Päästöjen kompensointi on kuitenkin myös ilmasteko ja suositeltavaa, jos kaikkia päästöjä ei vain pysty täysin nollaamaan.

LPVK:lla hiilijalanjäljen laskenta on otettu työkalupakkiin pysyvästi ja vuoden 2022 laskenta pyritään tekemään alkuvuoden aikana.