KOTIMUSEO
Taiteilijakoti avaa näkymän Pullisen yksityiseen elämään..
Näyttelykokonaisuutta ja veistospuistoa täydentävä Laila Pullisen taitelijakoti aukesi yleisölle pysyvästi vuonna 2021. Kotimuseo avaa näkymän yksityiseen Laila Pulliseen; millainen persoona taiteilija oli, keitä olivat hänen läheiset ystävänsä ja perheensä. Koti on museoimisesta huolimatta säilytetty kodinomaisena. Henkilökohtainen esineistö ja taidekokoelma ovat edelleen omilla paikoillaan, olohuoneen sohville voi istahtaa alas juttelemaan ja teen voi juoda taiteilijakodin terassilla, kuten Laila tapasi tehdä. Lailan henkeä kunnioittavaa tunnelmaa ei ole haluttu rajoittaa vitriineillä, pleksilaseilla tai samettiköysillä; koti on välittömästi koettavissa.
Kotimuseo näyttää meille intiimin kuvan Pullisen taiteen ja arvojen alkulähteistä. Kenties siksi onkin sopivaa, että sen seinillä on myös valikoima Pullisen äidin, Tyyni Pullisen (1909-2008) suurikokoisia naivistisia maalauksia, joiden aihepiiri kattaa kaiken menetetyn Karjalan paratiisimaisesta luonnon vehreydestä näkymiin Nissbackasta itsestään, kuvanveistäjän äidin silmin nähtynä. Karjalaiseksi kuvanveistäjäksi itseään kutsuva Pullinen koki nuorena tuskaisen juurien irtirepimisen ja menettämisen, joten hän halusi rakentaa uuden turvasataman perheelleen ja juurtua Suomeen Euroopassa vietettyjen vuosien jälkeen. Uudelleenrakentamisen mahdollisuus löytyi aviomies Carl-Magnus Ramsayn kotitilalta Nissbackasta, jonne perhe asettui vuonna 1981.
Historiallisen ympäristön säilyttäjänä Pullinen kaivautui syvälle tilan historiaan aivan konkreettisesti: tulisijoja koristavat vanhat käyttöesineet on löydetty Nissbackan pelloilta. Erilaisten esineiden ja tyylillisesti hyvinkin ristiriitaisten huonekalujen yhteisvaikutelma, heijastelee Laila Pullisen esteettistä silmää. Huokeiden vaahtomuovisten huonekalujen rinnalla on sulassa sovussa merkityksellisiä antiikkihuonekaluja ja erilaisia poikkeuksellisia esineitä ympäri maailmaa: etruskikulho, votiiviveistos palaneesta katolisesta kirkosta, työpöytä Ateneumista, ruokasalin tuolit Lallukan työhuoneelta ja Jean Sibeliuksen vanhasta sellokotelosta tehty installaatioteos.
Kiinnostavaa kotimuseossa onkin tila itsessään – sen historiallinen kerrostuneisuus kietoutuneena yhteen Laila Pullisen peilikuvan kanssa. Vuodelta 1925 peräisin oleva rakennus on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan pehtoorin talo, joka vuoden 1934 tuhoisan Nissbackan kartanonrakennuksen palon jälkeen on toimittanut päärakennuksen virkaa. Pullinen toi oman tarinansa osaksi taloa kotiutuessaan Nissbackaan, missä hän viihtyi aina kuolemaansa saakka vuonna 2015.
… Sekä taiteilijan julkiseen rooliin ja puolijulkiseen kotiin
Kotimuseo sisällyttää itseensä Pullisen taiteilijakodin sellaisena kuin se oli hänen eläessään; Pullinen ideoi ja toteutti rakennuksen ensimmäinen kerroksen — tai piano nobilen kuten hän sitä kutsui — eurooppalaisen tavan mukaisesti eräänlaiseksi puolijulkiseksi tilaksi. Taiteilijan kotona on luonnollisesti taidetta, muttei hänen omaansa. Jossain määrin kotimuseo maalaa kuvan Lailasta, joka aiemmin on jäänyt vähemmälle huomiolle: verkostoituja ja mahdollistaja, yhteyksien ja siltojen rakentaja, mesenaatti ja ystävä.
Pullinen omisti elämänsä taiteelle. Ei pelkästään omalle hyvin mittavalle tuotannolleen, vaan edisti aktiivisesti ja ännekkäästi taiteilijoiden asiaa yhteiskunnallisella ja kansainvälisellä tasolla. Tstä merkkeinä ovat Guerilla Girls- ryhmältä saadut henkilökohtaiset lahjat. Kotimuseon seinille valikoitunut taide kertoo tarinaa verkostoitumisesta ja luoduista tiiviistä suhteista. Pitkä työ- ja parisuhde Jaakko Sieväsen (1932-2013) kanssa näyttäytyy voimakkaiden teosten kokoelmana: varhaisia infromalistisia maalauksia, suurikokoinen variaatio teemasta “Lemminkäisen äiti itkee poikaansa” ja kaksi varhaista muotokuvaa Laila Pullisesta. Muidenkin Maaliskuun ryhmän taiteilijoiden ja ystävien taidetta on esillä Esko Tirroselta, Ulla Rantaselta ja Kain Tapperilta.
Kotimuseon seiniltä löytyy muutoinkin mielenkiintoinen läpileikkaus Pullisen ystävä- ja kollegapiiriin sekä samalla suomalaiseen kuvataiteeseen: Erik Enroth, Tuulikki Pietilä, Kimmo Pyykkö, Lars-Gunnar Nordström, Kuutti Lavonen, Urpu Ilasmaa ja Tero Laaksonen. Pullisen kansaivälisestä toimijuudesta kertoo mittava kokoelma espanjalaisten akateemikkojen grafiikkaa: Jose Luis Sanchez, Amadeo Gabino, Vaqueros Turcios ja Salvador Dalí.
