LAILA PULLINEN
Pullisen veistokset pohjaavat klassisen kuvanveiston prosesseihin ja materiaaleihin. Teoksissaan Pullinen hyödynsi pääasiassa pronssia ja erilaisia kiviä, esimerkiksi marmoria ja vähemmän tunnettuja suomalaisia graniitteja.
Valmistuttuaan Kuvataideakatemiasta 1958 Pullinen opiskeli UNESCO:n stipendin turvin Rooman Accademia di Belle Arti’ssa, ja työskenteli tämän jälkeen ekstensiivisesti Italiassa 1960-luvun alkuvuosina.
Venetsian biennallessa 1964 Pullisen tuotanto pantiin merkille, ja hänen galleristikseen valikoitui maineikas milanolainen Gian Ferrari. Yhteistyö loppui Pullisen palatessa Suomeen toteuttamaan Montréalin maailmannäyttelyä varten toteutettua suurikokoista Aurinko tunturissa -räjäytysreliefiä vuonna 1966. Pullinen oli 1960-luvulla vaikuttanneen “Maaliskuulaiset”-taiteilijaryhmän perustajajäsen.
Hänen veistoksensa pohjaavat klassisen kuvanveiston prosesseihin ja materiaaleihin. Teoksissaan Pullinen hyödynsi pääasiassa pronssia ja erilaisia kivilaatuja, esimerkiksi marmoria ja vähemmän tunnettuja suomalaisia graniitteja.
Pullisen taiteen ytimessä on informalismin voimallinen muotokäsite, ja korostetusti tarve tehdä näkymätön näkyväksi. Hänen pronssiensa karkeammissa draperoiduissa osissa voi nähdä fragmentteja antiikin ideaaleista ja klassisista veistoksista, niiden kiillotettujen osien noustessa intohimoisesti muiden ainesosien yläpuolelle kuin henki tai aineeton vahvuus.
Pullisen tuotanto on pysyvästi ollut yleisön saavutettavissa Vantaalla Nissbackan kartanon maille toteutetussa veistospuistossa. Historiallinen kartanonpuisto on yhdistetty hänen koko uransa kattavaan teosvalikoiman käsittäväksi kokonaistaideteokseksi, mukaan lukien hänen monumentaalisen maareliefi-sarjansa prototyyppi (”Muinainen meri”, 1984).
Pulliselle myönnettiin Pro Finlandia 1969. Vuoden taiteilija hän oli vuonna 1975. Professorin arvonimi Laila Pulliselle myönnettiin 1995. Vuonna 2006 hänet promovoitiin Kuvataideakatemian kunniatohtoriksi.
Huomattavia julkisia teoksia: Maila Talvion muistomerkki Itämeren tytär (1970) Meilahdessa; ETYK:n kunniaksi toteutettu Ajatus-reliefi (1975) Finlandia-talon aulassa; Ajan henki – aineen vanki (1976) Tikkurilassa; Yrjö Kallisen muistomerkki Valaistuksen tie (1986) Oulussa; Muusa / Runoilijan aukio (1989) Hervannassa ja Ikaros (2012) Turussa.
“Taiteilija
on
alkemisti
materiaaleikseen
hän huuhtoo elämänvirrasta
kullan ja kauneimmat kivet
ensilumen ja meren usvan
kuumat ja kylmät tuulet
menneen ja tulevan
lintujen liverryksen
metsien vihreyden
sulattaa yhteen
taivaalta sinen
sateenkaaren
pilvilinnat
taiteilija
syö
panis
angelicus
taiteita ihaillessanne
vahvistakaa sieluanne
maistaen samaa enkelten leipää
Patria est ubiquem est bene
taiteilijan rakastettu on taide
taiteilijan kotimaa on taide
taiteilijan puolue on taide
ars longa vita brevis“
– Laila Pullinen, 1998
Huomattavia julkisia teoksia:
- Maila Talvion muistomerkki Itämeren tytär (1970) Meilahdessa
- ETYK:n kunniaksi toteutettu Ajatus-reliefi (1975) Finlandia-talon aulassa
- Ajan henki – aineen vanki (1976) Tikkurilassa
- Yrjö Kallisen muistomerkki Valaistuksen tie (1986) Oulussa
- Muusa / Runoilijan aukio (1989) Hervannassa ja Ikaros (2012) Turussa.