Keittiössä kuiva kukka, stilleben, nature morte. Kuollut luonto, seisahtunut aika. Elämä hetkessä, pysäytetty hetki. Lailan lempikukkia olivat valkoiset liljat. Niitä tuli aina avajaisissa ja merkkipäivinä, ja niiden makean mätänevä haju roikkui huoneissa kuin...
Kesäkuun alussa 2022 avataan museon Ateljee-galleriassa näyttely, jossa esitellään piirustuksia ja veistoksia Laila Pullisen Helsinki International Ballet Competitioniin (HIBC) suunnittelemien palkintoveistosten kokonaisuuden ympäriltä. Näyttely toteutetaan...
"Mitä olen oppinut museotyöstä harjoitteluni aikana Laila Pullisen veistospuisto ja kotimuseolla? Tässä lyhyehkössä oppimispäiväkirjassa pohdin kesän aikana museolla oppimaani ja tarkastelen myös sitä, mikä tekee Laila Pullisen veistospuistosta ja kotimuseosta aivan...
Uudella nimellä varustettu Nissbackan Kartanon Elävän Kuvan Festivaali järjestetään toista kertaa 4.9.2021. Laila Pullisen veistospuistoon sijoittuva festivaali esittää neljä ulkoilmanäytöstä, jotka sisältävät videotaidetta ja elokuvia 40-, 50- ja 60-luvuilta....
Laila Pullinen – veistospuisto & kotimuseon ensimmäinen näyttelykausi Museoliiton jäsenenä on tältä kesältä ohi. Haluamme lämpimästi kiittää kaikkia kävijöitä, yhteistyökumppaneita ja tukijoita, jotka tekivät näyttelykesästämme unohtumattoman. Näyttelyt Nissbackan...
Kesällä 2021 Ateljee-galleriassa on esillä valokuvataiteilija ja kuvanveistäjä Perttu Saksan Helsingin kaupungin taidemuseossa HAM:issä esillä olevan näyttelyn “Valkoinen kaari” sisarnäyttely. Tämä pienempi kokonaisuus kulkee samalla nimellä, minkä kautta on haluttu...
Aiemmin nimellä “Nissbackan kartanon veistospuisto” toimineen puiston ja näyttelyiden rinnalle vuonna 2021 aukeava kotimuseo syventää kokonaisuuden aikaperspektiiviä: siirtää kokonaisuuden museaaliseen vaiheeseen, tuoden päivitetyn museo-organisaation ja uudistuneen...
Nissbackan kartanon 1800-luvulta peräisin olevan väensaunan tulipalo on varmistumassa tuhopoltoksi.
Muistan pienenä ajatelleeni, että asun museossa. Kaikki seinät olivat täynnä taidetta, ja vierailulle tulleet ihmiset katsoivat niitä hiljaa ihaillen ja toisilleen kuiskaillen ja supattaen. Kuten kulttuurikodissa kliseen mukaan kuuluu, kaikkialla oli tuoleja mihin ei saanut istua, huoneita johon ei saanut jättää leikkikaluja, pintoja joille oli laitettu esille asioita ikäänkuin sattumanvaraisen huolimattomasti, mutta silti harkiten.
Laila Pullisen säätiö jatkaa vaihtuvien näyttelyiden sarjaa koostamalla näistä vaihtoehtoisista poluista ja materiaalitutkielmista ensimmäisen yhtenäiseksi kuratoidun kokonaisuuden.