MAKASIINI

Vuodesta 1985 pääasiallisena näyttelytilana toiminut luonnonkivinen makasiini on veistospuiston sielu, vuosikymmenien taakse kurottava muisti.

Vuodelta 1924 peräisin oleva luonnonkivinen makasiini on veistospuiston sielu, sen vuosikymmenien taakse kurottava muisti, joka symboloi historiallisen Nissbackan vaalittua perintöä.

Ensimmäinen näyttely Ahdistus pidettiin makasiinissa vuonna 1985. Näyttelyn nimi viittasi Nissbackan alueen tuhoutumisen ja menettämisen pelkoon sekä Pullisen näkemykseen historialle sekä kauneudelle sokeutuneesta nykyajasta. Nissbackan alue eli vuosikausia kaavoitusuhan alla, sillä alueelle haluttiin rakentaa uusia asuinrakennuksia. Pullinen ja hänen miehensä Carl-Magnus Ramsay onnistuivat kuitenkin suojelemaan alueen ja pelastamaan sen tuhoisalta kaavoittamiselta. Muunnettaessa jyhkeää ja näyttävää talousrakennusta näyttelytilaksi 1980-luvulla, tehtiin siihen vain hyvin pieniä muutoksia. Puuluukkuisiin tuuletusaukkoihin asennettiin lasit ja välikerrokset avattiin, jotta tilaan saatiin valoa.

Museoitumisen jälkeen peruskokoelmanäyttelyä pidetään edelleen Makasiinissa. Makasiinin ripustus tarjoaa läpileikkauksen Pullisen laajaan tuotantoon, sisältäen teoksia 1950-luvun opiskelijavuosilta lähtien. Varhaisimmat kokoelman veistokset ovat ajalta, jolloin Pullinen opiskeli kuvanveistoa kuvataideakatemiassa Ateneumin tiloissa. 1950-1960-luvun töissä näyttäytyy materiaalitutkielmien (puun kannot, kierrätysmetallin, travertiinin ja varhaiset kuorimaiset pronssivalut) muotokielen ja materiaalivalintojen kehittymisen.

 Opinnot syventyivät Italiassa, jossa Pullisella oli työhuone Villa Lantessa, Roomassa. 1960-luvun töistä huokuu antiikin vaikutus niin metriaalivalinnoissa, kuin töiden taustatarinoissa, joista kertovat myytteihin viittaavat nimet.

Makasiinin näyttely rakentuu kolmen harvinaisuuden ympärille. Pullisen arkistokappaleiksi valamat versiot kolmesta 1970-luvun pääteoksesta: Jeanne D’Arctic, Hengen Peili ja Arktinen Afrodite (josta on esillä myös pienosvariaatio ja tummaksi patinoitu “musta” versio). Laajasti hiottua pronssipintaa hyödyntävät teokset tuleekin nähdä luonteeltaan pikemminkin sisäveistoksina, kuten myös marmoria ja travertiinia hyödyntävät 1960-luvun varhaiset kivipronssiyhdistelmät.

Makasiinissa on esillä myös valikoima Pullisen figurativistisia henkilökuvia, jotka esittävät perheenjäseniä ja yhteistyökumppaneita vuosien varrelta. Kokoelman henkilökuvateoksissa kiteytyy Pullisen kiinnostus esittää visuaalisesti kuvatun luonnetta ja jotakin ollennaista henkilön persoonassa. Henkilökuvat ovatkin siis pikemminkin sisimmän kuin ulkoisen muodon kuvaamista.

Kolmas suuri osa-alue on pienoismallit, jotka esittävät muualle toteutettuja maareliefejä tai toteutumattomia monumentaaliteoksia. Makasiinissa esillä ovat pienoisversiot Yrjö Kallisen muistomerkistä Valaistuksen tie (1989, Oulu) Muusasta (1988, Tampere) sekä Itämeren tyttärestä (1971-90, Helsinki).